Ongelma onkin siinä, että meitä ON mahdollista huijata — kunhan huijari on sieltä fiksummasta päästä. Nämä viheliäiset verkkorikolliset nuuskivat liiketoimintamme ympärillä yrittäen löytää heikkoutemme. Yksi heidän ovelimmista juonistaan on VALASTELU, eli johtavassa tai muuten tärkeässä asemassa olevaan henkilöön kohdistuva verkkourkinta.

Menetelmän lähtökohta on se, että jos tavoitteena on varastaa yritykseltä rahaa tai arkaluontoista tietoa, kannattaa hyökkäys kohdistaa yrityksen avainhenkilöihin kaikilla tasoilla. Tämä on kannattavaa, koska esimiehillä ja avainhenkilöillä on useimmiten valtuudet hyväksyä välittömästi tapahtuvia ulkoisia maksuja ja koska heidän koneensa sisältävät usein arkaluontoisia yritystietoja, jotka voidaan varastaa ja näin kiristää yritykseltä rahaa.

Tietojenkalastelija aloittaakin selvittämällä, kenellä avainhenkilöistä on valtuudet toimia yksin. Sitten he hankkivat heiltä rahaa tai tietoja esiintymällä jonain tärkeänä henkilönä, kuten johtajakollegana tai ulkopuolisena henkilönä tai tahona, kuten velkojana, asiakkaana, lainvalvontaviranomaisena tai veroviranomaisena.

Kalasteluviestin sisältö on usein räätälöity luomaan kiireellisyyden tunnetta tai maalailemaan uhkakuvia. Siinä saatetaan esimerkiksi kertoa ”valaalle”, että yrityksen IT-järjestelmä tai tietty laite on hakkeroitu ja että suojautumiseen vaaditaan haittaohjelmien torjuntaohjelmistoa. Ohjelmisto on kätevästi viestin liitteenä, mutta sisältääkin itse haitallista koodia. Joissain tapauksissa tietojenkalastelija kertoo uhrille, että (tekaistulle) asiakkaalle tai velkojalle on suoritettava maksu kiireellisesti tai että verkkolomake on täytettävä kiireellisen oikeudellisen menettelyn vuoksi, kun todellisuudessa lomake välittää luottamukselliset tiedot hyökkääjälle.

Vääristellyn uhan luoma ahdistus saa avainhenkilöt toimimaan harkitsemattomasti, sillä kykymme ajatella kriittisesti hämärtyy stressaavissa tilanteissa. Jos aidosti uskot pomosi – tai jopa viranomaisten – olevan pyynnön takana, toimit vielä todennäköisemmin heti ajattelematta asiaa sen tarkemmin.

Tekoälyn kehittyminen on antanut tietojenkalastelijoille tehokkaat työkalut esiintyä ”valaan” tai tämän alaisen tuntemana henkilönä – jopa videopuheluissa. Keräämällä olemassa olevaa video- ja äänimateriaalia esittämästään henkilöstä huijari voi luoda filterin kyseisen henkilön kasvoista ja äänestä ja käyttää sitä Zoom- tai Teams-puhelun aikana. Yksi esimerkki on kuuluisa ”kissafilteri”, jota yhdysvaltalainen tuomari päätyi vahingossa käyttämään etäoikeudenkäynnin aikana vuonna 2021. Erona entiseen on se, että filterit ovat kehittyneet merkittävästi, ja tulokset ovat pelottavan aidon oloisia. Eräässä Hongkongissa tänä vuonna sattuneessa tapauksessa monikansallisen yrityksen taloushallinnon työntekijää huijattiin Zoom-puheluiden avulla. Hän maksoi tietoja kalastelevalle rikollisjärjestölle 25 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.